Hunter Coleman
Divorced | Homicide Detective, NYPD, 40th Precinct, Mott Haven
Hunter James Coleman | 09/24/1983 | Born in Midland, Texas
250 Bedford Park Blvd, Bronx, NYC
Öljynjalostamolla työskennelleen duunarin ja sairaanhoitajan esikoispojaksi syntynyt Hunter tiesi jo lapsena, ettei hänellä ollut aikomustakaan jäädä takahikiäiseen Midlandiin koko loppuiäkseen. Hän oli perheensä musta lammas, joka ei suostunut tyytymään syntymäkaupunkiinsa ja menemään naimisiin jonkun mukavan naapurintytön kanssa hankkiakseen tämän kanssa kolmea lasta. Sen sijaan hän halusi tähdätä juristiksi ja nähdä maailmaa sen vyöhykkeen ulkopuolelta, johon oli sattunut syntymään. Nuoremmat veljet Kevin (-85) ja Jesse (-88) olivat perheen vanhempien mukaan aina olleet Hunteria maanläheisempiä, sillä heillä ei ollut elämälleen juuri sen kunnianhimoisempia suunnitelmia. Heille kelpasi täydellisesti se periamerikkalainen idylli, jota heidän perheensä edusti. Hunterkin joutui lopulta nöyrtymään ja tyytymään keskinkertaiseen elämään. Vanhemmilla, Francis ja Renée Colemanilla, ei ollut varaa kustantaa lapsilleen sen parempaa koulutusta, vaikka Hunterilla olisikin ollut lahjoja muualle. Hunterin todistuksia koristivat tasaiset kymppien rivit, jotka takasivat sentään jonkinlaisen ponnahduslaudan sille, että Hunter pystyi kurottelemaan elämässään korkeammalle. Tosielämän realiteetit tulivat kuitenkin nopeasti vastaan, kun Hunter valmistui high schoolista.
Hienosta todistuksestaan huolimatta hän ei päässyt käsiksi niihin stipendeihin, jotka olisivat avanneet tien oikeustieteiden pariin. Edullisimmatkin yliopistot olivat niin kalliita, ettei Hunterilla ollut mitään varmuutta, pystyisikö hän maksamaan opintojaan ikinä takaisin. Nuori mies päättikin pitkän pohdinnan jälkeen luopua lapsuudenhaaveistaan ja hakea varasuunnitelmansa mukaisesti poliisiopistoon. Olivathan lainvalvojatkin omalla tavallaan oikeudenharjoittajia, vaikka heidän työnsä poikkesikin juristien arjesta täysin. Niinpä hän pakkasi 18 kesäisenä nuorukaisena kamppeensa ja muutti Houstoniin aloittaakseen uudet opintonsa poliisiopistossa. Uusi kotipaikka sijaitsi seitsemän tunnin ajomatkan päässä vanhempien luota, eli tarpeeksi kaukana Midlandin ummehtuneista nurkista. Poliisiopistossa Hunter pärjäsi kohtuullisen hyvin, vaikka olikin aina ollut enemmän ehkä teorian kuin käytännön osaaja. Hankaluuksia tuottivat lähinnä ylemmän auktoriteetin kuunteleminen ja sokea tottelevaisuus, joka ei ollut itsenäiselle ajattelijalle helppoa. Hunterin omapäisyys ajoi hänet välillä ongelmiinkin, mutta nuorelle annettiin paljon anteeksi, sillä vakavempiin typeryyksiin hän ei koskaan sortunut.
Houstonissa kuvioihin ilmestyi myös Hunterin ensirakkaus: Lori Callaghan. Elämäniloa säteilevä luokanopettajaopiskelija onnistui olemuksellaan kiinnittämään Hunterin huomion jo ensinäkemältä, kun taas Loriin vetosi nuoren poliisikokelaan nokkelat sutkautukset ja valloittava hymy. Vaikka Hunterilla olikin taipumusta suhtautua elämään toisinaan pessimistisesti - tai siis, omien sanojensa mukaan realistisesti - niin Lorin vankkumaton usko hyvään ja parempaan, joka oli jollain tapaa jopa äärimmäisen naiivi, sai myös Hunterin haastamaan omat näkemyksensä. Poliisina hän näki joka päivä niitä elämän paskimpia puolia, mutta Lori oli aina se henkilö, joka piti Hunterin uskoa ihmiskuntaan yllä. Hunter ja Lori olivat toisiaan täydentävät vastakohdat. Suhde vakavoitui nopeasti ja vain muutaman kuukauden tapailun jälkeen pariskunta muutti saman katon alle, pieneen kaksioon Houstonissa. Kun Lori valmistui luokanopettajaksi ja sai ensimmäisen vakituisen työpaikkansa, päättivät he lopulta mennä naimisiin. Olivathan he siinä vaiheessa asuneet yhdessäkin jo kaksi vuotta. Nuori aviopari oli vähintäänkin yhtä rakastunut kuin suhteensa alkuaikoina, eikä kuhertelukuukausille tuntunut näkyvän loppua. Sitten kaikki muuttui.
Lori rakasti lapsia yli kaiken, eikä biologisen kellon tikitystä helpottanut ollenkaan se, että hän työskenteli suloisten tenavien parissa päivittäin. Hän halusi saada omia lapsia ja pian. Hunteria ei tarvinnut lämmitellä kauaa sille ajatukselle, sillä hänellä ei ollut oikeastaan mitään sitä vastaan, ja toisaalta mies oli aina tiennytkin naimisiin mennessään, että hänen vaimonsa tulisi jonakin päivänä kaipaamaan omaa jälkikasvua. Lori tuli raskaaksi muutaman kuukauden yrityksen jälkeen ja pariskunta valmistautui innoissaan saattamaan uutta perheenjäsentä maailmaan - valitettavasti maailma oli kuitenkin päättänyt toisin. Lori sai keskenmenon neljännellä kuulla. Lapsen menettäminen musersi naisen ja Hunter yritti nyt vuorostaan valaa uskoa Loriin, joka oli aina ollut heidän parisuhteessa se tasapainoisempi osapuoli. Seuraava raskaus onnistui vasta puoli vuotta myöhemmin, mutta sekin päättyi hyvin aikaisessa vaiheessa ikäviin uutisiin. Kolmannen keskenmenon kohdalla he päättivät lopulta hankkia apua ja osallistua hedelmällisyystutkimuksiin. Lääkärin viesti oli kuitenkin lohduton: Lori tulisi tuskin koskaan synnyttämään elävää lasta. Hedelmöityshoitojen avulla mahdollisuus olisi hitusen parempi, mutta mikään ei ollut todellakaan varmaa. Pariskunta ei kuitenkaan luovuttanut siihen, vaan kalliit hedelmöityshoidot aloitettiin ja uusi yrittäminen alkoi. Hedelmöityshoidot tuottivat tulosta ja Lori kantoi taas lasta. Viimeisimmän raskauden kanssa oltiin äärimmäisen varovaisia ja Hunter yritti omalta osaltaan pitää huolen siitä, ettei mikään vaarantaisi Loria ja heidän tulevaa lastaan. Neljäs keskenmeno olisi liian raskas taakka kannettavaksi, vaikka sen mahdollisuus alitajuntaisesti aina tiedostettiin - eikä heillä olisi varaa jatkaa hedelmöityshoitoja, joihin oltiin nytkin käytetty viimeiset säästöt. Kun raskaus oli ehtinyt edetä kuudennelle kuulle, alkoi pariskunta vähitellen uskomaan, että heidän aikansa olisi tullut nyt - he todella saisivat lapsensa. Raskauden viimeiset kuukaudet kuluivat aidosti iloiten. Lorinkin kasvoilla näkyi pitkästä aikaa taas se aurinkoinen hymy, johon Hunter oli aikoinaan niin palavasti rakastunut. Kaksioon alettiin valmistelemaan tulevalle pienokaiselle omaa tilaa ja Hunter kokosi uusia huonekaluja valmiiksi, kun taas Lori keskittyi toteuttamaan sisustusta, josta oli pienestä tytöstä asti haaveillut. Ison hetken lähestyessä he päättivät muuttaa kuitenkin hetkeksi Lorin vanhempien luokse, sillä Hunterin töistä ei aina tiennyt, olisiko hän läsnä silloin, kun Lori tarvitsisi apua. Lorin vanhempien luona sitä apua ja tukea olisi ainakin saatavilla aina. Lopulta synnytys käynnistyikin eräänä tukalan kuumana iltapäivänä, kun Hunter oli töissä. Sairaalaan saapuessaan hänelle kuitenkin valkeni, ettei kaikki ollut hyvin, kun hän kohtasi anoppinsa vitivalkoiset ja totiset kasvot osaston ovella. Muutamaa tuntia myöhemmin Houstonin keskussairaalassa Lori synnytti elottoman pojan. Lapsi oli kuollut kohtuun.
Lori ei ollut sen päivän jälkeen enää koskaan oma itsensä. Kolmen keskenmenon ja yhden kuolleen lapsen synnyttämisen jälkeen hän oli luovuttanut toivonsa kokonaan sen suhteen, että tulisi koskaan saamaan omaa lasta. Hän ei hymyillyt kuukausiin, syönyt kunnolla tai huolehtinut muutenkaan itsestään. Lori oli pelkkä varjo entisestä olemuksestaan. Hunter oli myös järkyttynyt heidän kohtaamistaan menetyksistä, mutta hän käsitteli surua eri tavalla kuin vaimonsa. Hän keskittyi siihen, että saisi Lorin takaisin jaloilleen. Valitettavasti mikään ei tuntunut auttavan - ei terapia, ei masennuslääkkeet, ei mikään. Lori ei pystynyt palaamaan takaisin edes töihin. Hän vain makasi kotona riutuneena. Hunter oli neuvoton ja epätoivoinen. Toisaalta hän ymmärsi vaimoaan paremmin kuin kukaan muu, mutta samaan aikaan Hunter tunsi suurta turhautumista koko heidän avioliittoansa kohtaan, joka suorastaan mureni käsiin. Eräänä iltana töiden jälkeen Hunter ei päättänytkään mennä kotiin. Hän meni baariin, pokasi sieltä jonkun sievän blondin ja petti vaimoaan. Hunter tunnusti pettämisensä Lorille heti seuraavana päivänä. Vaikka hän pelkäsikin toisen reaktiota, niin hän kuitenkin toivoi vaimonsa osoittavan edes jonkinlaista tunteenpurkausta asiasta. Hunter oli aivan liian pitkään katsellut Lorin hiipuvaa olemusta, eikä hän kestänyt sitä enää. Hän halusi nähdä toisessa jotain eloa. Hämmennys oli valtaisa, kun sydäntäriipivän tunnustuksen jälkeen Lori olikin vain hiljaa ja jatkoi olemistaan välinpitämättömänä. Hunter menetti malttinsa totaalisesti ja lähti ovet paukkuen töihin. Avioliitto ei kestänyt kauaa sen jälkeen. Kun avioero oltiin sinetöity, päätti Hunter muuttaa pois Houstonista. Hän haki töitä muualta, eikä miehen tarvinnut kauaa punnita päätöstään, kun rikosetsivän paikka New Yorkista avautui hänen eteensä. Pian Texas hyvästeltiin ja samalla Hunter päätti sulkea koko menneisyytensä, aloittaen kokonaan puhtaalta sivulta, vaikka epäonnistuneen avioliiton soimaavat muistot tuskin koskaan unohtuisivat.
Elämä New Yorkissa on alkanut lähinnä töihin keskittymällä ja hiljalleen oman paikkansa etsimisellä työyhteisöstä. Toistaiseksi Hunter on onnistunut pitämään itsellään neutraalin maaperän, mitä tulee paikallisiin rikollisorganisaatioihin ja muihin jengeihin.
Terävällä päällä ja nopeilla hoksottimilla siunattu Hunter on aina pärjännyt elämässään nimenomaan älykkyydellään - sosiaalisissa taidoissa olisi sen sijaan parantamisen varaa, vaikka niitäkin on vuosien myötä hiottu. Hunter on nimittäin myös erittäin sanavalmis ja suorapuheinen persoona, joka ei nöyristele tai kumartele ketään - ei edes ylempää auktoriteettia, joka onkin välillä tuottanut herralle ongelmia työelämässä. Hunter ei koskaan tekisi mitään vasten omaa tahtoaan, vain miellyttääkseen jotain toista. Tästä syystä hänen lähipiirinsä koostuukin melko harvoista henkilöistä. On oltava riittävän paksunahkainen persoona, jotta Hunterin piikittelyä kestäisi. Hunter on erittäin impulsiivinen toimija - hänen kohdallaan nopeasti leikkaavat ajatukset johtavat usein myös nopeaan toimintaan. Hän näyttää myös avoimesti pettymyksensä, vihansa ja turhautumisensa, mikäli siihen löytyy aihetta. Hetkessä tehdyt päätökset eivät kuitenkaan ole Hunterin kohdalla koskaan typeriä, ainakaan hänen omasta mielestään. Jos jokin menee pahasti metsään, niin se pistetään virhearvion piikkiin. Impulsiviinen käytös taitaakin olla perimmäinen syy sille, miksei Hunter ole edennyt urallaan johtotehtäviin. Eipä sillä, että häntä moiset hommat kiinnostaisi.
Vaikka Hunter väittääkin viihtyvänsä mainiosti yksinään - mikä pitääkin joltain osin täysin paikkansa, etenkin kun hän uppoutuu ajatuksiinsa - on hänessä myös sosiaalinen puoli, joka janoaa huomiota osakseen. Eniten Hunter nauttii ihmisten seurasta, jotka pystyvät tarjoamaan älykästä keskusteluseuraa ja haastamaan hänen ajatuksiaan. Tyhjänpäiväisistä asioista leukaansa louskuttavat ihmiset saavat hänet taas turhautumaan helposti. Toki Hunter kykenee omalta osaltaan pieneen small talkiin, mutta ei hän siitä erityisemmin pidä. Illanistujaisissa Hunter katsookin parhaakseen vetäytyä taka-alalle, jos osanottajien jutunaiheet eivät kiinnosta häntä, mikä antaa hänestä helposti sisäänpäin kääntyneen kuvan. Small talkia paremmin Hunter taitaa sivaltavan huumorin lajin. Raskaan sarjan sarkasmin käyttäjänä herran sutkautukset saattavat tosin välillä hämmentääkin kohdeyleisöänsä, mutta yleensä Hunterin tuntevat henkilöt osaavat kyllä kertoa, milloin hän vittuilee ja milloin hän on tosissaan. Hunterilla on tapana pohtia välillä myös ääneen elämän syvimpiä merkityksiä, pukien sanansa usein äärimmäisen masentavilta kuulostaviin muotoihin. Hän mieltää itsensä realistiksi, mutta useimmat lokeroisivat sen pessimismiksi ja kyynisyydeksi.
Ikävästi päättyneen avioliiton jälkeen Hunteria on vaivannut jonkin asteinen sitoutumiskammo. Hän varoo sekaantumasta tunne-elämään liikaa ja niinpä jokaikinen parisuhde onkin saanut äkillisen lopun, ennen kuin ne ovat ehtineet vakavoitua. Seurustelukumppanit ovat vaihtuneet siis tiuhaan tahtiin. Joistain heiloistaan Hunter on aidosti jopa pitänyt, ja niillä suhteilla olisi ollut potentiaalia kehittyä pidemmälle, mutta tiukka linja on silti pitänyt. Tähän asti moinen elämäntyyli on kelvannutkin Hunterille mainiosti, vaikka jollain kallonkutistajalla saattaisikin olla jotain sanomista käsittelemättömistä traumoista, jotka ohjaavat miehen elämää edelleen.
HEIGHT: 183 CM | WEIGHT: 73 KG | EYE COLOR: BLUE | HAIR COLOR: BROWN
Hunter on 183 cm pitkä ja jäntevärakenteinen, texasilaisittain päivettynyt mies. Jo pelkästään työnsä puolestakin hyvä fyysinen kunto on edellytys, josta pidetään huolta säännöllisesti liikkumalla ja kuntoilemalla. Hiukset ovat lyhyiksi leikatut ja hiekanruskeat, joilla on taipumusta kaartua loiville kiharoille, jos ne ehtivät kasvaa liian pitkiksi. Kasvot ovat mieleenpainuvan voimakaspiirteiset: Hunterilla on vahva leuka, korkeat poskipäät ja suora nenä. Sinisissä silmissä on yleensä vakavan pohtiva olemus, mutta silloin tällöin niistä pystyy näkemään ilkikurisen pilkkeen, joka tuo karaistuneille kasvoille pientä poikamaisuutta. Kasvot ovat lähes poikkeuksetta siistityt ylimääräisistä naamakarvoituksista, vaikkakin välillä leukaa saattaa peittää pieni sänki. Pukeutumisesta Hunter ei edes väitä ymmärtävänsä mitään. Hän pukeutuu siis melko tavanomaisesti: töissä vähän siistimpi kauluspaita ja puku, vapaa-ajalla mahdollisimman huomiota herättämättömät tavalliset suorat housut ja paita. Vaatekaapista ei löydy yhtä ainuttakaan kirkkaanväristä vaatekappaletta, vaan kaikki ovat mustia tai neutraaleja, murrettuja sävyjä.
» Tupakoi säännöllisen epäsäännöllisesti. Alkoholia kuluttaa kohtuudella.
» Puheäänestä kuultaa vahva texasilainen aksentti.
» Kantaa töissään mukana Glock 17-pistoolia.
» Opiskellut lähitaistelutekniikoita, joten ei epäile tarpeen tullessa turvautua voimakeinoihin.
» Kuolleena syntyneen pojan nimeksi annettiin sairaalapastorin siunauksessa Lucas Anthony Coleman. Hautapaikka on Austinissa.
Pelaajana fiia | FC: Matthew McConaughey | RPG: F*ck New York With Lies