IKÄ 31 SYNTYMÄAIKA JA -PAIKKA 10.11.1988, New York, USA KANSALLISUUS USA
SUKUPUOLI nainen SEKSUAALINEN SUUNTAUTUMINEN hetero SIVIILISÄÄTY sinkku
ASUINPAIKKA Bronx, NYC, New York - asuu yksin omassa ullakkohuoneistossaan
AMMATTI La Foule -klubin omistaja, sivubisneksinä koordinoi rahanpesu- ja palkkamurhapalveluja
PERHESUHTEET kuolleet vanhemmat Maggie Lestrade os. Hopkins ja James Lestrade
KIELITAITO englanti (äidinkieli), ranska ja espanja
LUONNE
Neiti Lestraden tuntevat tuskin uskoisivat naista, jos hän kertoisi rakentaneensa timantinkovan itsetuntonsa aikoinaan nollalukemista. Harvempi tietääkään tarkkoja yksityiskohtia nuoren naisen menneisyydestä, josta hän on hyvinkin vaitonainen. Simonesta huokuu ympäriinsä tietynlaista ryhdikkyyttä ja johtajamaisuutta, naisen kuitenkin ollessa samalla melko helposti lähestyttävä ja sosiaalisesti miellyttävä persoona. Hän rakastaa huomion keskipisteenä olemista ja ottaa helposti tilanteen haltuunsa, esiintyi nainen sitten lavalla tai improvisoi puhetta useiden kuulijoiden edessä. Simonea voisi kuvailla jopa synnynäiseksi johtajaksi, vaikka taidot eivät tarkemmin otettuna olekaan täysin syntyperäisiä lahjoja, vaan itseasiassa useiden vuosien pitkäjänteisen työn tulosta. Kaduilla eläneenä ja hämäräbisnesten kasvattamana nainen on oppinut myös käyttämään sosiaalisesti miellyttäviä luonteenpiirteitään hyväksi manipuoloidakseen muita ihmisiä. Simonelta heruu myös aitoa empatiaa, mutta vain tietynlaisille ihmisille - yleensä heikoimmille, sillä menneisyytensä takia hänen on helppo samaistua heidän asemaansa. Piirre, jota nainen ei voi taas ollenkaan sietää ihmisissä, on epälojaalius.
Simone ei epäröi vallankäytössään kaihtamatonta voimaaa sinetöidäkseen asemansa, vaikkakin lojaaleille alaisilleen hän pyrkii aina olemaan mahdollisimman reilu ja sympaattinen. Lapsuudessaan nainen ei arvostanut kovinkaan paljoa auktoriteettia ja vielä vähemmän virkavaltaa. Nykyään asenteet virkavaltaa kohtaan eivät ole kamalasti muuttuneet, sillä kulkeehan nainen edelleen rikollisen polulla, mutta suhde auktoriteettiin on muovautunut kokemuksen myötä. Hän on oppinut arvostamaan järjestelmällisyyttä ja kontrollia. Simone on suunnitelmissaan hyvin laskelmoiva, ja nainen nauttiikin suuresti siitä tunteesta, kun tietää olevansa toista osapuolta askeleen edellä. Vaikka koulut jäivätkin hänen osaltaan käymättä, niin Simonella on hallussaan viisautta, jota on kerätty hämäräbisnesten keskiöstä jo varhaisnuoruudesta asti muita ihmisiä tarkkailemalla.
Nainen suhtautuu elämäänsä intohimolla ja sitä kautta myös tunteet käydään hyvinkin suurieleisesti läpi. Pienetkin onnistumiset tuovat Simonelle suurta iloa, mutta vastapainona epäonnistumiset tuntuvat isoilta kolauksilta, ja niihin suhtaudutaan hyvin suurella vakavuudella. Simone on helppo saada kiivastumaan suoranaiseen raivoon, kun hän on hermostunut, eikä sitä edes yritetä peitellä. Naisen tuntevat persoonat välttävätkin hänen turhaa provosointia viimeiseen asti, sillä Simonen raivoa harva haluaa kokea toista kertaa. Vastapainona nainen osaa kuitenkin antaa anteeksi ja leppyy melko nopeasti. Hän ei myöskään pelkää myöntää omia ylilyöntejään tai virheitään, vaan Simone pyrkii aina olemaan sovitteleva.
Perheidyllin tai täydellisen parisuhteen tavoitteleminen ei ole koskaan ollut Simonen intresseissä. Hän saattaa ihastua tai jopa rakastua lujaa joihinkin ihmisiin mennen tullen, mutta yleensä nainen ennättää kyllästyä suhteisiin, ennen kuin niistä ehtii tulla mitään vakavampaa. Simonea on hankala miellyttää, eikä toistaiseksi yksikään herra ei ole onnistunut ylläpitämään hänen mielenkiintoaan yllä muutamaa kuukautta kauempaa. Nainen ei tunne käsitettä "biologinen kello", eikä hän halua hankkia omia lapsia. Hän tuntee sen sijaan sympatiaa lapsia tai nuoria kohtaan, jotka tulevat vaikeista oloista, ja voisipa Simonen suhtautumista kuvailla jopa äidilliseksi joitakin tapauksia kohtaan.
ULKONÄKÖ
Itsestään hyvää huolta pitävän Simonen suhtautumista ulkoiseen kauneuteen voisi kuvailla jopa turhamaiseksi. Kaduilla asuessaan hän vähät välitti ulkonäöstään, mutta Lydie Mathieun suojattina nuori tyttönen opetettiin kiinnittämään enemmän huomiota siihen. Simone poistuu hyvin harvoin oman asuntonsa ulkopuolelle ilman meikkiä, eikä nainen suostu enää pukeutumaan laaduttomiin ryysyihin. Vaatekaappi on täynnä naisen timmiä kroppaa imartelevia vaatekappaleita, jotka noudattavat hyvin naisellista linjaa. Simone on myös perso koruille, joita häneltä löytyy suuri kokoelma erilaisista jalokivistä ja -metalleista tehtyinä. Timantit ovat erityisen lähellä naisen sydäntä.Simone on 168 cm pitkä ja hänen vartalonsa on sopusuhtaisen jäntevä etenkin keskikropan alueelta. Vartalo on klassinen tiimalasi, kapea vyötärö ja leveä lantio. Hän ei ole päästänyt kuntoaan rupsahtamaan missään vaiheessa, vaikkei teekään enää itse murtokeikkoja tai palkkamurhia. Naisen iho on lähes virheettömän sileä ja maidonvalkea, vaikkakin vaatteiden alta löytyy pieniä taisteluarpia ja jäänteitä loukkaantumisista, joita hänelle on elämän mittaan kertynyt rikollisuuden poluilla. Arvet ovatkin ainoa asia naisen kehossa, joista hän on epävarma. Simone käyttää erittäin paljon ihoa paljastavia vaatteita, mutta varmistaa kuitenkin aina, että pahimmat arvet pysyvät kankaiden alla.
Kasvojenpiirteet ovat klassisen kauniit ja naiselliset. Simonen poskipäät ovat korkeat, nenä on kapea ja selkeäpiirteinen ja silmät ovat hieman kissamaiset: alaspäinkääntyvät, joita reunustaa raskaat luomet. Kulmakarvat ovat lähes suorat. Silmienväri on sinertävänharmaa ja hiukset ovat luonnostaan lähes pikimustat. Hiukset yltävät reilusti lapaluiden yli, ja ne ovat luonnonlaineikkaat ja kiiltävät. Meikissään Simone luottaa hyvin paljon sinertävään taittavan punaiseen huulipunaan ja tummaan silmämeikkiin.
MENNEISYYS
Simone uskoutuu puhumaan lapsuudestaan hyvin harvoille ihmisille. Hänen isänsä oli huumediileri, joka ajautui aika ajoin vaikeuksiin, ja äitinsä taas psyykkisesti epävakaa ihmisraunio, joka ei nähnyt työelämää enää Simonen syntymän jälkeen. Kotona oli aina huono olla. Kun isä oli poissa, niin olot olivat siedettävät - mutta aina kun mies palasi kotiin, niin hän myrkytti samalla koko ilmapiirin. Isä oli kehittänyt itselleen myös pahan alkoholiongelman, jonka vaikutuksen alaisena pahoinpideltiin välillä vaimoa, välillä tytärtä. Huumeisiin tuo ei koskaan koskenut, vaikka niitä diilasikin. Lopulta isä murhattiin, kun Simone oli 11-vuotias. Äidin mielenterveys ei kestänyt aviomiehen menetystä, ja hän teki itsemurhan vain kuukausi miehensä kuoleman jälkeen. Simone löysi kauhukseen kuolleen äitinsä seuraavana aamuna, jäähyväiskirjeen kera. Lapsi meni paniikkiin, sillä hän ei halunnut joutua sossujen käsiin. Lastenkoti oli kaikista kamalin vaihtoehto tytölle, josta oli kasvanut lainvalvojiin ja auktoriteetteihin epäluuloisesti suhtautuva kapinamieli. Simone pakkasi vähäiset tavaransa yhteen reppuun ja pakeni perheen surkeasta kerrostalokolmiosta New Yorkin kaduille, ennen kuin tieto äidin kuolemasta eteni viranomaisille. Aluksi Simone tuli toimeen rahoilla, jotka oli saanut panttaamalla vanhempiensa muutamia arvoesineitä, mutta pian nuorelle tytölle selvisi, ettei kaduilla eläminen ollut helppoa. Hän kohtasi useita läheltä piti -tilanteita, joutuessaan vanhempien kodittomien ja rikollisten ryöstöyritysten kohteeksi, mutta vikkelillä jaloilla ja hyvällä tuurilla tilanteista päästiin aina nipinnapin pakoon. Äkkiä ymmärrettiin, että kaduilla selviytyäkseen piti hankkia itselleen ystäviä, jos halusi pärjätä. Simone ehtikin olla yksin vain vaivaisen viikon, kun hän löysi itselleen paikan eräiden muiden katulasten ryhmittymästä. Ryhmässä suojeltiin toisiaan, opeteltiin elämää katujen oppien mukaisesti ja elettiin muutenkin kuin yhtenäisenä perheenä. Simonelle katujengiin kuuluminen olikin ensimmäinen kokemus aidosta välittämisestä. Vanhempiensa kanssa hänen elämänsä oli ollut tukahdutettua ja kurjaa. Ei roskakatosten alla tai hylätyissä rakennuksissa majoittuminen mitään herkkua aina ollut, mutta ainakin hän tunsi olevansa vapaa tekemään mitä halusi. Simonesta tuli äkkiä etevä taskuvaras ja erittäin nokkelaliikkeinen tapaus, sillä henkensä pitimiksi elanto piti usein hankkia rikollisin keinoin.Katulapset ehtivät elää keskenään vuoden, kun New Yorkiin tuli lastensuojeluviranomaisten tehoratsiat käytäntöön. Sosiaalivirasto oli huolestunut paisuneesta katulapsien määrästä, joten lapsia yritettiin kerätä aktiivisesti kaduilta lastenkoteihin, jotta nämä saisivat itselleen edes jonkinlaisen katon päälleen, koulutuksen ja pienen takeen paremmasta tulevaisuudesta. Myös Simonen porukka alkoi pikkuhiljaa pienenemään sitä mukaa, kun lapsia jäi kiinni. Simone ei jäänyt koskaan viranomaisten kynsiin, sillä hän onnistui aina pakenemaan. Valitettavasti ratsiat johtivat siihen, että heidän piti painua entistäkin syvempiin piireihin pysyäkseen piilossa viranomaisilta. Monet turvautuivat rikollisjärjestöihin ja liittyivät niihin, mutta Simone ei halunnut kahlita itseään mihinkään semmoiseen. Lopulta eräänä iltana hän kuitenkin erehtyi varastamaan väärältä ihmiseltä ja jäi siitä kiinni, kun tyttöä yritettiin viedä erään ihmiskaupparingin tiloihin. Simonen onnistui taas paeta viime hetkellä, mutta kokemus säikäytti hänet pahanpäiväisesti. Hänkin päätti siis lopulta turvautua muiden rikollisten tarjoamaan suojeluun, ja alkoi osallistumaan murtokeikkoihin eräässä jengissä, joka myi palveluitaan mafiakytköksille. Silloin jo 15-vuotiaan Simonen kyvyt siivittivät hänet onnistumaan kerta toisensa jälkeen tehtävissään, eikä tyttö jäänyt koskaan kiinni viranomaisille. Melko nopeasti hänen taitonsa saivatkin laajempaa huomiota, kunnes La Foule -nimisen yökerhon omistajatar tarjoutui ottamaan Simonen omaksi suojatikseen. La Foulen omisti ranskalaissyntyinen Lydie Mathieu, joka oli tunnettu siitä, että hän etsi itselleen uskollisia palvelijoita, jotka olisivat valmiita työskentelemään sekä yökerhossa että hämärähommissa, joita Mathieu hoiti sivubisneksinä. Simone päätti tarttua tarjoukseen, vaikka se vaatikin pientä sulattelua ensin. Hän oli ehtinyt nauttia vapaudestaan jo muutamia vuosia, joten ihan niin vain ei suinkaan pystytty sitoutumaan johonkin uskolliseen työsuhteeseen.
Koska Simone oli jättänyt koulunsa kesken, kun oli lähtenyt 11-vuotiaana kotoaan, hoiti Mathieu nuorimman suojattinsa sivistyksen kuntoon henkiökohtaista opetusta tarjoamalla. Simonen ja Mathieun välille syntyikin nopeasti ainutlaatuinen suhde. Mathieu piti Simonea kuin omana tyttärenään, sillä hänellä ei ollut omia lapsia, ja Simone puolestaan sai Mathieusta itselleen kaipaamansa vahvan naisen roolimallin, jollaista hänellä ei koskaan ollut. Simonen äiti oli ollut aviomiehensä tahtoon alistuva mitätön persoona, joka oli lopulta riistänyt hengenkin itseltään. Mathieu opetti Simonen jo varhain käyttämään myös ulkonäköään hyväkseen, sillä vanhempi nainen oli kiinnittänyt alunperin huomiota erityisesti Simonen kauneuteen. Kaikilla ei ollut sitä etuoikeutta, ja vanhemmiten kauneus tultaisiin luultavasti menettämään, joten opastus kuuluikin siten, että Simonen olisi opittava käyttämään sitä hyödyksi. Tytön päästyä Mathieun suojatiksi hänen ei tarvinnut enää osallistua murtokeikkoihin, vaan Simonen ensimmäinen vuosi vanhemman naisen leivissä kului opetellen erilaisia taitoja. Hän sai laulu- ja tanssiopetusta, ilmaisutaidon tunteja, oppi kielistä ranskan ja espanjan alkeet, ja opettelipa tyttönen myös ihan perinteisiä käytöstapojakin, jotka olivat päässeet unohtumaan kadulla eläessä. Lopulta, kun Mathieu oli tyytyväinen suojattinsa kykyihin, niin hän pääsi esiintymään La Foulessa, joka oli tunnettu kabaree-henkisistä ohjelmanumeroistaan ja lauluesityksistään. Sivussa Simonen alkoi saamaan myös yksittäisiä haasteita, joissa hänen täytyi hurmata tiettyjä asiakkaita puolelleen. Asiakkaat olivat yleensä mafian kontakteja tai muita alamaailman edustajia, joista lypsetyistä tiedonmurusista Mathieu hyötyi itse. Kun Simone täytti haasteiden asettamat vaatimukset, niin hän alkoi saaman vieläkin haastavampia tehtäviä: kiristysten ja uhkailujen toteuttamista - sekä eliminointikeikkoja. Simone ei ollut eläessään tappanut ketään, vaikka olikin murtokeikkoja tehdessään joutunut pistämään useampiakin ihmisiä kanveesiin ja tapellut henkensä edestä. Mathieun tuoman itsetunnon ansiosta Simonesta kuoriutuikin kuitenkin melko kylmäverinen tappaja. Ensimmäinen tappo oli henkisesti hankalin, mutta sen jälkeiset alkoivat olemaan jo helpompia. Lopulta, kun Simone oli tappanut tarpeeksi monta ihmistä, niin siihen alkoi turtua. Viimeistään siinä vaiheessa nuorikko olikin todistanut todelliset kykynsä Lydie Mathieulle, joka oli erittäin ylpeä omasta suojatistaan.
Simone jatkoi työskentelyä Mathieun siipien alla vuosia ja eteni lopulta naisen oikeaksi kädeksi. La Foule menestyi itsessäänkin pelkkänä yökerhona, joka oli erityisesti tasokkaampien mafiosojen ja kriminaalien suosima ajanviettopaikka, mutta sivubisneksinä siellä tapahtui kaikenlaista - enimmillään rahanpesua ja palkkamurhia, joita kaikkia koordinoi Lydie Mathieu. Mathieu ei kuitenkaan ollut mikään nuori pulmunen enää, vaan Simonen täyttäessä 25, oli vanhempi naikkonen täyttämässä jo 65. Lisäksi naisella todettu rintasyöpä oli pahalaatuinen, joten tulevaisuus ei näyttänyt hyvältä Mathieun kannalta. Jopa hänen omat alaisensa olivat alkaneet käymään epäluuloisiksi Mathieuta kohtaan, ja heidän lojaliteettinsa horjui. Ainoa, joka ei kyseenalaistanut kertaakaan työnantajaansa, oli Simone. Mathieu oli tästä hyvinkin tietoinen, ja kuoleman lähestyessä hän paljastikin testamentanneensa yrityksensä ja kaiken omaisuutensa nuoremmalle naiselle, jota piti kuin omana tyttärenään. Simone otti siis kaiken vastuun La Foulesta, kun Mathieusta aika lopulta jätti. Ravintoketjun huipulle päätynyt Simone ei hyvällä katsonut muiden vikurointia, vaan kylmäverisesti eliminoi kaikki, joiden uskollisuutta epäili. La Foulen työntekijät tiesivät aivan liikaa salaisuuksia, joita voitaisiin käyttää heitä vastaan kilpailijoiden hyväksi, joten Simonella ei ollut muutakaan vaihtoehtoa. Nuoren naisen teräksinen ote vakuutti viimeisetkin epäröijät taas uskollisiksi Mathieun perinnölle ja La Foulelle.
Vielä tähänkin päivään asti Simone on onnistunut pitämään La Foulen langat käsissään varsin ansiokkaasti ja kerännyt ympärilleen oman uskollisen joukkonsa. Yökerholla menee paremmin, kuin koskaan, ja se tunnetaankin korruptoituneemman New Yorkin ripauksena glamouria ja loisteliaisuutta. Simone toimii mafian arvostettuna liikekumppanina ja on ylläpitänyt Lydie Mathieun perintöä. Sivubisnekset (rahanpesu, palkkamurhat) kukoistavat, vaikkakin välillä kilpailijat onnistuvat aiheuttamaan La Foulelle ajoittain pieniä ongelmia ja mutkia matkaan. Simone on kuitenkin kovapäinen tapaus, joka ei katso hyvällä bisnestensä sotkemista. Hän on onnistunut lahjomaan useita virkavallan edustajiakin puolelleen, joille tarjotaan La Foulen osalta henkilökohtaisia etuuksia vastikkeena hyvästä yhteistyöstä.
pelaaja: fiia | fc: eva green | rpg: underworld